Tänään nostettiin vene pukeille - purjehduskesä on ohi. Meille tuli aivan ihana aurinkoinen syyssää, ruska on kauneimmillaan, lämmintä +8C ja tuulta ei nimeksikään.
Otettiin purjeet irti ja kuivatettiin niitä hetki laiturilla ennen viikkausta ja pussitusta. Irrotettiin köydet, otettiin puomi pois ja sitten ajettiinkin viimeinen lenkki nostolaiturille. Siellä tyhjennettiin septi ja löysättiin vantit valmiiksi. Sitten alkoi nostajan odotus. Odotettiin ja odotettiin, Jouni soitti välillä numeroon mutta puheluihin ei vastattu. Minä istuin lämpimikseni autossa. Kun oli yli tunti odoteltu, päätettiin viedä vene takasin omalle paikalle, mutta sitten tulikin puhelu nostajalta että ovat tulossa.
Tulivatkin luvatussa kymmenessä minuutissa kovasti anteeksi pyydellen. Viime hetkellä sanoisin.. Saatiin masto irti ja vene ylös. Minä köytin mastoon köydet, vantit sun muut hyvin kiinni ja kuskasin maston mastotelineelle. Vene meni sillä aikaa omalle paikoilleen pukeille odottamaan pesua, joka saatiin ilmaiseksi odotuksen palkaksi. Lupasivat käydä illan mittaan huuhtasemassa pohjasta leväkasvustot ja mitkälie kotilot. Ei ihan kyllä korvannut odotusta ja kylmettymistä, mutta tulivat kuitenkin lopulta ja venekin on nyt paikoillaan. Tellingit laitetaan jossain vaiheessa talven suojaksi. Nyt kuitenkin tältä vuodelta kiitos ja heipat.
maanantai 22. lokakuuta 2012
maanantai 8. lokakuuta 2012
Stora Herrössä 6.10.2012
Vielä riittää kelejä, joten lauantaina lähdettiin veneilemään. Keli oli kyllä ehkä hiukan rajumpi kuin oli ajateltu. Tuuli lounaasta 12m/s, puuskissa jopa 15m/s, aallonkorkeuskin oli melkoinen. Aurinko kuitenkin paistoin ja lämpöäkin 12C, joten ihan siedettävää keliä. Merivesikin on vielä 12C paikkeilla.
Suunnattiin Stora Herröhön, kun kuviteltiin että siinä on suojainen satama ja päästään paistamaan lounaaksi bratwursteja maihin. Mennessä krysttiin vastatuuleen ja kun meno tuntui aika rajulta, valittiin sisäväylä saarien suojassa. Tuossa olikin sitten ihan täysin vastatuuli, joten päädttiin ajamaan moottorilla. Vauhti kun ei kryssiessä noussut edes 4 solmuun ja siksakki hidastaa etenemistä melkoisesti.
Saareen päästyä huomattiin, että ei se nyt ihan tuulelta suojassa ollutkaan, sivuta tuuli oikein kunnolla ja ensimmäinen yritys saada poijusta kiinni epäonnistui tuulen painaessa venettä poispäin. Laiturissa oli pari moottorivenettä ja toisesta veneestä tuli mies auttamaan laituriin kiinnittymisessä. Tuuli painoi kyllä reippaasti sivulle, mutta saatiin vene jotenkuten kohilleen. Onneksi oli tilaa. Poispääseminen huolestutti jo mutta päätettiin kuitenkin lounastaa, kun vene näytti pysyvän kiinnityksissään.
Vieressä tuulen puolella ollut vene lähti jatkamaan matkaansa, joten me päätettiin siirtää venettä tuuleen päin, jotta lähteminen ja poijusta irrottautuminen onnistuisi varmemmin. Vaaranahan oli että kun irrottauduttaisiin laiturista vene olisi poikittain ennen kuin päästään poijulle hakaa irrottamaan. Kiskottiin siis sinänsä vedessä kevyesti kelluvaa esinettä, mutta kovasti hanttiin panevaa venettä muutama metri tuulta vasten. Saatiin tähän onneksi apua. Laitettiin vielä keulaköysi niin että köyden saa irrotettua veneestä käsin. Mitään toivoahan ei olisi ollut minun ehtiä hyppäämään veneeseen köyden irrottamisen jälkeen. Keulaköysi oli onneksi tarpeeksi pitkä että kun saatiin rannalle pitelijä niin saatiin vedettyä ja moottorilla autettua vene lähes poijulle asti ja haka irti.
Oltiin onnellisesti taas vesillä melkoisen hikoilun jälkeen. Nyt olikin sitten myötätuulta. Otettiin vain keulapurje ylös. Jossain vaiheessa jiipatessa köydet meni totaalisesti sekaisin, Jouni joutui niitä selvittämään keulassa purjeen lepattaessa vapaana tuulessa. Vene kulki ilman purjeitakin melkein 4 solmua. Masto on siis aika tehokas 'purje' pelkältäänkin. Pidin moottorin käynnissä, jotta ohjaus säilyi. Saatiin purjeet ja köydet kuntoon. Kyllä tuntui purjehtivansa kun vauhtia oli parhaimmillaan yli 7 solmua ja kallistustakin melkein 30 astetta. Aurinko paistoi, ei ollut kylmä, ihan nautittava reissu vaikka kävikin seikkailusta. Taisi olla kauden viimeinen purjehdus.
Suunnattiin Stora Herröhön, kun kuviteltiin että siinä on suojainen satama ja päästään paistamaan lounaaksi bratwursteja maihin. Mennessä krysttiin vastatuuleen ja kun meno tuntui aika rajulta, valittiin sisäväylä saarien suojassa. Tuossa olikin sitten ihan täysin vastatuuli, joten päädttiin ajamaan moottorilla. Vauhti kun ei kryssiessä noussut edes 4 solmuun ja siksakki hidastaa etenemistä melkoisesti.
Saareen päästyä huomattiin, että ei se nyt ihan tuulelta suojassa ollutkaan, sivuta tuuli oikein kunnolla ja ensimmäinen yritys saada poijusta kiinni epäonnistui tuulen painaessa venettä poispäin. Laiturissa oli pari moottorivenettä ja toisesta veneestä tuli mies auttamaan laituriin kiinnittymisessä. Tuuli painoi kyllä reippaasti sivulle, mutta saatiin vene jotenkuten kohilleen. Onneksi oli tilaa. Poispääseminen huolestutti jo mutta päätettiin kuitenkin lounastaa, kun vene näytti pysyvän kiinnityksissään.
Vieressä tuulen puolella ollut vene lähti jatkamaan matkaansa, joten me päätettiin siirtää venettä tuuleen päin, jotta lähteminen ja poijusta irrottautuminen onnistuisi varmemmin. Vaaranahan oli että kun irrottauduttaisiin laiturista vene olisi poikittain ennen kuin päästään poijulle hakaa irrottamaan. Kiskottiin siis sinänsä vedessä kevyesti kelluvaa esinettä, mutta kovasti hanttiin panevaa venettä muutama metri tuulta vasten. Saatiin tähän onneksi apua. Laitettiin vielä keulaköysi niin että köyden saa irrotettua veneestä käsin. Mitään toivoahan ei olisi ollut minun ehtiä hyppäämään veneeseen köyden irrottamisen jälkeen. Keulaköysi oli onneksi tarpeeksi pitkä että kun saatiin rannalle pitelijä niin saatiin vedettyä ja moottorilla autettua vene lähes poijulle asti ja haka irti.
Oltiin onnellisesti taas vesillä melkoisen hikoilun jälkeen. Nyt olikin sitten myötätuulta. Otettiin vain keulapurje ylös. Jossain vaiheessa jiipatessa köydet meni totaalisesti sekaisin, Jouni joutui niitä selvittämään keulassa purjeen lepattaessa vapaana tuulessa. Vene kulki ilman purjeitakin melkein 4 solmua. Masto on siis aika tehokas 'purje' pelkältäänkin. Pidin moottorin käynnissä, jotta ohjaus säilyi. Saatiin purjeet ja köydet kuntoon. Kyllä tuntui purjehtivansa kun vauhtia oli parhaimmillaan yli 7 solmua ja kallistustakin melkein 30 astetta. Aurinko paistoi, ei ollut kylmä, ihan nautittava reissu vaikka kävikin seikkailusta. Taisi olla kauden viimeinen purjehdus.
maanantai 1. lokakuuta 2012
Kierros länteen 29.9.2012
Lauantaina ennusteet lupasi kaunista niinpä lähdimme purjehtimaan tarkoituksena mennä paistamaan makkaraa Stora Herröseen. Keli oli hieno, aurinkoista, lämpötila ehkä +12C ja tuuli n 9m/s. Länteen lähtiessä kryssittiin vastatuuleen. Vähän ennen Rövaria lännestä näkyi tulevan saderintama kohti. Kun sade saavutti meidät, päätettiin palata takaisin, kun saaressa olisi kuitenkin märkää eikä ollut kumppareita mukana. Tämä oli näin jälkiviisaana virhevalinta. Rintama ei ollut kovin leveä ja olisi säilytty kuivempina, jos olisi päästelty vaan vauhdilla läpi kirkaampaa taivasta kohti. No, ei menty vaan lähdettiin saderintaman mukaan itään päin myötätuulessa. Juotiin kuumaa ja syötiin valmiita voileipiä vuorotellen kajuutassa kuivassa toisen kastuessa pinnassa. Jossain vaiheessa vettä tuli vähän reilummin ja Jouni teki vielä yhden käännöksen, kun näytti jo kirkastuvan lännestä. Ei ollut iso kiepaus kun käännyttiin jo takaisin päin kohti kotisatamaa. Minulla oli jalat märkinä kun oli vaan lenkkarit, muuten ei ihan läpi kastuttu ulkoilupuvun sietäessä hiukan sadetta. Matkalta jo kuitenkin soitettiin Heinille että pistää saunan päälle.
Tästä näkee meidän träkin.
Tästä näkee meidän träkin.
maanantai 10. syyskuuta 2012
Kierros itäänpäin 9.9.2012
Hieno ilma houkutteli vesille, tuuli kävi luoteesta 8-9m/s ja aurinko paistoi, lämpötila 15C tienoilla. Lähdimme termarin ja voileipien turvin liikkeelle ajatuksena ihan vaan purjehtia rantautumatta. Suuntana kotisatamasta itään. Laiturista lähtö tössittiin heti, kun tuuli oli tehokkaampi kuin mitä Jouni ehti vetää poijuköydestä, oltiin siis jokseenkin poikittain laiturin ja poijujen välissä. Päästiin kuitenkin irti ja liikkeelle. Purjeet ylös heti kun oli tilaa ja sitten olikin menoa. Nostettiin vain iso ja silläkin mentiin 5 solmua parhaimmillaan 20 asteen kallistuksella.
Paljon oli veneitä liikkeellä. Välillä pärskyi vettä päälle, mutta aurinko ja tuuli kuivatti. Vauhti tuntui mukavalta. Käytiin parin tunnin lenkki lähistöllä. Ei ihan Lauttasaareen asti päästy, kun todettiin että aika lähteä takasin päin. Hetken aikaa mentiin myötäsessä niin pysyi kahvimukikin kädessä ja saatiin syötyä eväsleivät. Rantautuminen hiukan mietitytti, mutta hyvällä suunnittelulla onnistui hienosti. Raitis meri-ilma teki hyvää!
Paljon oli veneitä liikkeellä. Välillä pärskyi vettä päälle, mutta aurinko ja tuuli kuivatti. Vauhti tuntui mukavalta. Käytiin parin tunnin lenkki lähistöllä. Ei ihan Lauttasaareen asti päästy, kun todettiin että aika lähteä takasin päin. Hetken aikaa mentiin myötäsessä niin pysyi kahvimukikin kädessä ja saatiin syötyä eväsleivät. Rantautuminen hiukan mietitytti, mutta hyvällä suunnittelulla onnistui hienosti. Raitis meri-ilma teki hyvää!
sunnuntai 12. elokuuta 2012
Gåsgrundet 12.8.2012
Pitkästä aikaa purjehtimassa! Oli ihanan aurinkoinen aamu ja vaikka ei tuullutkaan kuin 4m/s, päätettiin lähteä vesille. Otettiin sopivan lähellä oleva kohde eli kotisatamaa lähinnä oleva Espoon kaupungin ulkoilusaari Gåsgrundet. Tuolla on käyty viimeksi ensimmäisellä purjehduksellamme S/Y Dulcinettella viime vuonna. Silloin köli otti pohjaan kun vesi oli laiturissa niin matalalla. Nyt rantauduttiin varulta laiturin keskivaiheille, kun siinä ainakin sanotaan olevan syvempää. Oli siinä vieressä sitten isompi purkkari myös, joten todettiin turvalliseksi paikaksi meillekin.
Rannata löytyi hyvin yksinkertaiset fasiliteetit, mutta ei me muuta tarvitukaan kuin nuotiopaikka. Kiva olisi ollut jos olisi ollut edes jonkinlainen ritiläteline ja grillausvälineet, mutta pärjättiin me ilmankin. Keitin uudet perunat veneessä kaasulla sillä aikaa kun Jouni viritti notskia. Grillattiin perunoitten kaveriksi sipulia, valkosipulia ja kesäkurpitsaa. Voin kanssa kaikki maistuu tosi hyvältä luonnonhelmassa. Kahvit keitettiin veneessä.
Saaren ympäri käveli vartissa, mutta me kierreltiin vähän kaltseilla ja katseltiin vesilintuja ja veneitä, kesti kierros sitten vähän pitempään. Kauniita purjeita oli paljon, kun spinnut on niin värikkäitä. Jouni muisteli lapsuuden veneretkiä, leikkiveneiden uittamista sadevesilämpäreissä ja sitä, että harvoin oli muita veneilijöitä saarissa. Nyt oli ehkä 8 venettä samassa laiturissa, naapurisaarella näkyi saman verran ja väylällä oli koko ajan kova liikenne. Elintaso, vapaa-aika ja tekniikka, kaikki nousseet ja ehkä sitten hinnat tulleet alaspäin...
Kotimatka myötätuulessa oli melko leppoista menoa, ei taidettu kahta solmua lujempaa mennä, ehkä 3 välillä laitamyötäsessä. Mutta nautittavaa kulkemista tuo oli, aikaa pohtia omiaan ja katsella ympärille.
Rannata löytyi hyvin yksinkertaiset fasiliteetit, mutta ei me muuta tarvitukaan kuin nuotiopaikka. Kiva olisi ollut jos olisi ollut edes jonkinlainen ritiläteline ja grillausvälineet, mutta pärjättiin me ilmankin. Keitin uudet perunat veneessä kaasulla sillä aikaa kun Jouni viritti notskia. Grillattiin perunoitten kaveriksi sipulia, valkosipulia ja kesäkurpitsaa. Voin kanssa kaikki maistuu tosi hyvältä luonnonhelmassa. Kahvit keitettiin veneessä.
Saaren ympäri käveli vartissa, mutta me kierreltiin vähän kaltseilla ja katseltiin vesilintuja ja veneitä, kesti kierros sitten vähän pitempään. Kauniita purjeita oli paljon, kun spinnut on niin värikkäitä. Jouni muisteli lapsuuden veneretkiä, leikkiveneiden uittamista sadevesilämpäreissä ja sitä, että harvoin oli muita veneilijöitä saarissa. Nyt oli ehkä 8 venettä samassa laiturissa, naapurisaarella näkyi saman verran ja väylällä oli koko ajan kova liikenne. Elintaso, vapaa-aika ja tekniikka, kaikki nousseet ja ehkä sitten hinnat tulleet alaspäin...
Kotimatka myötätuulessa oli melko leppoista menoa, ei taidettu kahta solmua lujempaa mennä, ehkä 3 välillä laitamyötäsessä. Mutta nautittavaa kulkemista tuo oli, aikaa pohtia omiaan ja katsella ympärille.
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Yöretki 15.-16.6.2012
Hieno keli perjantaina 15. päivä houkutteli meidät purjehtimaan heti töitten jälkeen eli kamat kasaan kiireesti ja vene irtosi laiturista ennen kuutta. Purjeet saatiin ylös heti kohta satamasta päästyä, jouduttiin vähän vastatuuleen kryssimään, mutta purjeilla mentiin saareen asti. Sehän se parasta tässä on, kun saa mennä luonnonvoimia käyttäen, tuntuu hyvältä korvien lisäksi koko kropassa. Laitamyötäsessä oikein sydäntä sykähdyttävää.
Merellä oli aika viileätä ja jouduttiinkin vetämään housut ja takit päälle. Kun kiinnityttiin Stora Herrön laituriin 5-6 veneen viereen joskus puoli kahdeksan maissa, rannasta tuli heti ohje vaihtaa sortsit jalkaan. Totta olikin että maissa oli lämmintä, topissa ja sortseissa istuskeltiin vielä kymmenen jälkeen rantakalliolla. Meidän jälkeen laituriin tuli vielä pari purkkaria ja moottorivene yöpymään.
Grillattiin iltapalaksi uusia perunoita, tomaatteja ja bratwurstia. Jälkiruuaksi oli Heinin tekemiä mustikkamuffinsseja. Kävin uimassa veneen perästä naapurien kertoman mukaan 13 asteisessa vedessä. Nukkumaan vetäydyttiin 11 maissa kaikki luukut auki, tosin varulta hyttysverkot asennettuina, mikä oli turhaa kun kaikki itikat oli hävinneet. Hyvin nukutti. Yöllä jotkut linnut läiskyttivät lähistöllä ja aamulla selvisi että parilla joutsenella oli reviirikiistaa rannassa. Ensimmäinen näky sängystä noustessa oli joutsen lipumassa tyynellä merellä siivet pörhöllään. Aamiaista sitlootassa ihanan aamuauringon lämmittäessä ja joutsenten tanssia katsellessa.
Aamukävely uimaan saaren toiselle puolelle hiekkarannalle. Rantaan oli leiritynyt kolmen pojan porukka soittimen ja juomien kanssa, joten uimisen ja kuivattelun jälkeen siirryttiin eteenpäin. Matkalla kompastuin karahkaan ja vedin oikein kunnon kuperkeikan metsäpolulla. Ei käynyt pahemmin naarmuja ja mustelmia lukuunottamatta. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun vanhuus tuntuu takajalassa, ei nouse enää... Lähdettiin kotiin päin puolen päivän jälkeen, kun minulla oli illaksi liput Kaisaniemen konserttiin.
Merellä oli aika viileätä ja jouduttiinkin vetämään housut ja takit päälle. Kun kiinnityttiin Stora Herrön laituriin 5-6 veneen viereen joskus puoli kahdeksan maissa, rannasta tuli heti ohje vaihtaa sortsit jalkaan. Totta olikin että maissa oli lämmintä, topissa ja sortseissa istuskeltiin vielä kymmenen jälkeen rantakalliolla. Meidän jälkeen laituriin tuli vielä pari purkkaria ja moottorivene yöpymään.
Grillattiin iltapalaksi uusia perunoita, tomaatteja ja bratwurstia. Jälkiruuaksi oli Heinin tekemiä mustikkamuffinsseja. Kävin uimassa veneen perästä naapurien kertoman mukaan 13 asteisessa vedessä. Nukkumaan vetäydyttiin 11 maissa kaikki luukut auki, tosin varulta hyttysverkot asennettuina, mikä oli turhaa kun kaikki itikat oli hävinneet. Hyvin nukutti. Yöllä jotkut linnut läiskyttivät lähistöllä ja aamulla selvisi että parilla joutsenella oli reviirikiistaa rannassa. Ensimmäinen näky sängystä noustessa oli joutsen lipumassa tyynellä merellä siivet pörhöllään. Aamiaista sitlootassa ihanan aamuauringon lämmittäessä ja joutsenten tanssia katsellessa.
Aamukävely uimaan saaren toiselle puolelle hiekkarannalle. Rantaan oli leiritynyt kolmen pojan porukka soittimen ja juomien kanssa, joten uimisen ja kuivattelun jälkeen siirryttiin eteenpäin. Matkalla kompastuin karahkaan ja vedin oikein kunnon kuperkeikan metsäpolulla. Ei käynyt pahemmin naarmuja ja mustelmia lukuunottamatta. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun vanhuus tuntuu takajalassa, ei nouse enää... Lähdettiin kotiin päin puolen päivän jälkeen, kun minulla oli illaksi liput Kaisaniemen konserttiin.
torstai 14. kesäkuuta 2012
Stora Herrö 10.6.2012
Sunnuntaina saimme Pirjon mukaan purjehdukselle Stora Herröhön. Aamu valkeni pilvisenä ja kun pääsimme merelle joskus yhdeksän jälkeen, vastaan tuli sumua. Juotiin aamukahvit sienipiirakan kanssa matkalla. Menimme sisäreittiä purjehtien ja tunnelma oli hyvin erikoinen sumun leijuessa ohi. Vähän jouduttiin menemään vastaiseen, joten tuli Pirjolle vendaaminen tutuksi. Pipo sai olla päässä, kun lämpötila ei niin kovin korkealla ollut. Laiturissa oli jo muutamia veneitä joitten arveltiin yöpyneen saaressa, kun kello ei vielä ollut yhtätoista. Saaressa oli lämpöisempää, kävimme näkötornissa ja katsottiin sopiva grillauspaikka jonne kannettiin puita laiturin halkovajasta. Tulenteko meni sujuvasti kuoharia juodessa, Jouni oli tarkkailemassa lintuja ja meinasi törmätä suoraan jonkun vesilinnun pesään. Grillattiin perunoita ja muita kasviksia avotulella ja entrecoteeta pienenpienellä matkagrillillä (toimii epäillyistä huolimatta). Jälkkäriksi oli raparperikookospaistosta mansikkakerman kera. Aika hujahti auringossa kalliolla kellien ja jutellen. Takaisin piti lähteä jo kolmen maissa kun meidät oli Jounin kanssa kutsuttu Tuulin poikakaverin Jussin kotiin iltakahville. Kotimatka meni hyvässä myötäisessä tunnissa, joten oltiin hyvissä ajoin kotona. Oli kiva retki Pirjon kanssa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)